Joulun alkuperä liittyy antiikin Rooman Saturnalia-juhlaan ja auringonjumalan syntymäpäivään. Vuonna 336 jKr roomalainen kirkko alkoi viettää tätä juhlaa 25. joulukuuta, jonka Rooman valtakunta nimesi alun perin auringonjumalan syntymäpäiväksi. Jotkut uskovat, että tämän päivän valinta joulun viettoon johtui siitä, että kristityt pitivät Jeesusta vanhurskaana ja iankaikkisena aurinkona.
Joulu on kristinuskossa tärkeä juhlapäivä Jeesuksen syntymän muistoksi, joka tunnetaan myös Jeesuksen jouluna tai syntymäpäivänä. Katolisessa uskonnossa se tunnetaan myös Jeesuksen joulun juhlana. Vuonna 336 jKr roomalaiskatolinen kirkko alkoi viettää tätä juhlaa 25. joulukuuta. Rooman valtakunta nimesi alun perin 25. joulukuuta auringonjumalan syntymäpäiväksi. Jotkut ihmiset uskovat, että tämän päivän valinta joulun viettoon johtuu siitä, että kristityt uskovat, että Jeesus on vanhurskas ja ikuinen aurinko. 500-luvun puolivälin jälkeen joulusta tuli tärkeänä juhlapäivänä kirkon perinne ja levisi vähitellen idän ja lännen kirkkoihin. Eri kalentereista ja muista syistä johtuen myös eri uskonnollisten lahkojen erityiset päivämäärät ja juhlamuodot vaihtelevat.
Lisäksi joulun alkuperä liittyy myös roomalaiseen maatalouden jumalan juhlaan. Maatalouden jumalanpäivä on muinaisten roomalaisten juhlima juhlapäivä uudenvuoden tervetulleeksi, perinteisesti 17. joulukuuta 24. joulukuuta. Rooman keisari Domitianus muutti 3. vuosisadalla jKr. maatalouden jumalan juhlan 25. joulukuuta järjestettäväksi. Sen jälkeen kun kristinusko oli yleistynyt Rooman valtakunnassa, Pyhä istuin sisällytti tämän kansanjuhlan kristilliseen järjestelmään juhlimaan Jeesuksen syntymää.
Joulutottumusten leviäminen Aasiaan tapahtui pääasiassa 1800-luvun puolivälissä, jolloin joulukulttuuri vaikutti Japaniin, Etelä-Koreaan ja muihin maihin. Nykyään lännessä on tullut tavaksi vaihtaa lahjoja, pitää juhlat ja lisätä juhlatunnelmaa joulupukin, joulukuusien jne. kanssa. Joulusta on tullut yleinen vapaapäivä myös länsimaissa ja monilla muilla alueilla.
